Verokonsultit lobbareina

Verokonsulttien sisäpiirivitsi kertoo, että he hyötyvät aina, kun verolainsäädäntöä muutetaan. Se ei vain pidä paikkaansa. Siksi konsultit lobbaavat aktiivisesti.

2490748240_1f1c03f4fa_z.jpg

Eilisessä Yle:n MOT:ssa kerrottiin, kuinka Verohallinnon siirtohinnoittelutarkastuksilla oli vuosina 2012–2017 määrätty monikansallisille yrityksille satojen miljoonien eurojen mätkyt.

Samalla yritysten edustajat ja heitä avustavat verokonsultit valittelivat, kuinka verottajan toiminta tarkastuksilla on ollut aggressiivista ja jopa mielivaltaista. Tätä perusteltiin sillä, että Verohallinnon määräämät mätkyt eivät ole pysyneet tuomioistuimissa.

Tilastot kertovat kuitenkin toista. Vuosina 2010­–2016 hallinto-oikeus katsoi, että 85 prosentissa tapauksista Verohallinnon siirtohinnoitteluoikaisulle oli ollut perusteet. Verohallinnon päätökset ovat pitäneet pääosin myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Muutamat kumotut päätökset eivät kerro siitä, että viranomainen olisi tehnyt virheen tai toiminut ”aggressiivisesti”. Tuomioistuinten päätöksillä on saatu uutta lain tulkintaa, joka helpottaa lain soveltamista tulevaisuudessa. Siirtohinnoittelussa on aina kyse tulkinnanvaraisista asioista, joista voi olla perustellusti montaa mieltä.

Mistä verokonsulttien syytökset mielivallasta johtuvat? Syytöksillä he saattavat osaltaan pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimiin ja viranomaisiin, jotta ratkaisut olisivat jatkossa suopeampia niiden asiakkaille. Verokonsulteilla on myös tarve puolustella omille asiakkailleen, kun viranomainen tai tuomioistuin on puuttunut niiden suunnittelemaan järjestelyyn. Mätkyt luonnollisesti potuttavat verokonsultin palveluista maksavaa asiakasta, vaikka aggressiivisimpiin verojärjestelyihin liittyy usein riski sellaisista. Siirtohinnoitteluoikaisuissa on lähes aina kyse yritysten aggressiivisista verosuunnittelujärjestelyistä. Ne taas ovat verokonsulttien tuotteita, joita ne myyvät asiakkaalleen, sillä vain harvoilla yrityksillä on riittävää osaamista suunnitella järjestelyt itse.

Verokonsulttien saamat palkkiot ovat kiinteästi yhteydessä niiden asiakkaiden mahdollisuuksiin vältellä veroja. Esimerkiksi Vanishin ja Veetin kaltaisia kuluttajatuotteita yli 200 maassa markkinoiva Reckitt Benckiser maksoi verokonsultointiyritys PWC:lle uuden siirtohinnoittelumallin suunnittelusta yli kolme miljoonaa euroa. Reckitt Benckiserin verohyödyt laskettiin sadoissa miljoonissa.

Verokonsultit eivät kuitenkaan aja yritysten etua ainoastaan suunnittelemalla verojärjestelyjä ja puolustamalla niitä tuomioistuimissa. He ottavat aktiivisesti osaa lainsäädäntöprosesseihin. Tällöin he ajavat myös omaa etuaan.

Usein toisteltu verokonsulttien sisäpiirivitsi kertoo, että he hyötyvät aina, kun verolainsäädäntöä muutetaan, sillä uusi laki tarkoittaa aina uusia toimeksiantoja. Kuten edeltä kävi ilmi, yksin toimeksiantojen määrä ei kuitenkaan tarkoita lisätienestejä.

Verokonsulttien tienestien näkökulmasta hyvällä lainsäädännöllä on kolme keskeistä piirrettä. Ensiksi lainsäädännössä tulisi olla riittävästi aukkoja, joita hyödyntäviä järjestelyjä se voi myydä asiakkailleen. Tiivis veropohja ei ole verokonsultin etu. Toiseksi näiden aukkojen tulisi koskea suuryrityksiä tai varakkaita yksityishenkilöitä, joilla on varaa ja riittävän suuri intressi maksaa niiden hyödyntämisestä. Kolmanneksi veronkiertosäädösten tulisi olla riittävän suppeita, etteivät ne sovellu aukkoja hyödyntäviin järjestelyihin.

Nämä kolme tekijää leimaavat veronkonsulttien lobbaustyötä. Klassikkoesimerkki lobbauksesta kuvattiin viime syksynä Suomen Kuvalehdessä, jossa kerrottiin kuinka Asianajotoimisto Borenius ja KPMG ovat olivat vuonna 2015 lobanneet kansanedustajille niin kutsuttua veronkiertäjien armahduslakia. Laki olisi antanut ”tehokkaasti katuville” veronkiertäjille syytesuojan, kun he olisivat ilmoittaneet välttämänsä verot vapaaehtoisesti.

Suomen Kuvalehti toi esiin, kuinka Borenius oli samaan aikaan tehtaillut katumisilmoituksia kymmenille veroparatiisisijoittajille. Lobatessaan poliitikkoja ja Verohallintoa verokonsultit olivat lupailleet, että lisää olisi tulossa: ”piilotettua pääomaa palaisi runsaasti Suomeen, kunhan vain rikosvastuusta ja sitä seuraavasta julkisuudesta ei olisi pelkoa”. Julkisuudessa viesti oli kovin toisenlainen. Elinkeinoelämän Valtuuskunnalle kirjoittamassaan pamfletissa Boreniuksen osakas Janne Juusela vähätteli veronkierron laajuutta. Perustelut olivat heppoisella pohjalla ja jopa valtiovarainministeriö ärähti Juuselan arvioista. Aika velikultia.

Lauri Finér

Kuva: CC BY 2.0 Peter Robinett

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: